Jos en nyt ihan väärin muista (mahdollista sekin..), niin tasan vuosi sitten emäntä oli jossain Tallinnan sataman liepeillä, ja meikää pakattiin pakuun, valmistautuen viimeiseen reissuuni Viron puolella.

Siitä hyvästä pitkästä aikaa kuvapäivityksiä tältä kesältä.

Käytiin vähän mökkeilemässä tossa kesällä.. Pääsin juurijajuuri ylettämään tekemään merkkaukset myös grillin kylkeen. :)

Ja Iskän kanssa oltiin Pick-Nick:ssä (autoharrastetapahtuma). Vahdin kuulemma todella hyvin meidän Mossea, vaikka yksi mies pelästyikin minua, kun piti vähän ojentaa pientäpiskiä, joka tuli vastaan. Miesraukka pelästyi haukuntaani niin, että hyppäsi metrin ilmaan ja selitti jälkeenpäin että "olin ihan varma että nyt tuntuu hampaat persuksissa, mut miksei tää satu?" Ihme kesseli.. enhän minä ihmisistä mitään välitä. Ellei niillä ole ruokaa. Mutta nuo toiset nelijalkaiset.. vieläkin ne välillä saavat minut käymään ylikierroksilla. (Mamma kuittaa: Ei enää niin paljoa kuin esim. viime syksynä! Väistely ja karttaminen auttavat pikkuhiljaa. Enää ei tarvita kuin kahden ajokaistan levyinen välitila, ja Sakke suostuu antamaan olla. :) <3)

Ja kaiken sen roksottamisen jälkeen meikää alko vähän unettaa, joten mamma päästi mut Mossen takapenkille mammimaan päiväunet.(Mamma kuittaa: Awws. Se on niin meidän koira kun nukkuu pää rengasta vasten. Iskä on nääs rengasasentaja ja mamma ajelee rekkaa. Vielä odotellaan Sakun uutta sänkyä verhoilijalta, meinaa TODELLA isoa Hummerin esittelyrengasta, mikä on pehmustettu ja vuorattu ynnämuuta. :D)

Ja sitten mamman suosikki loppukeväästä kun jätkä vartioi parvekkeelta takapihaa. Meidän pikkupoika. :)

NIIN komia poika. :')

Ensi viikolla Saku pääsekin taas maaseudun rauhaan lomailemaan viikonlopun yli Mummin ja Papan luokse. :) Siellä sentään on ikioma nojatuoli, josta Saku ajaa ylimääräiset pois. :) Joku jööti se pitää olla!

Sakke ja mamma toivottavat kaikille tasapuolisesti hyvää tulevaa vuotta! Todennäköisesti vaihdamme vuotta saunanlaiteiden alla, mutta vielä kun on hiljaista, niin nauttikaamme Auringosta ja ah-niin-ihanasta lumesta! ;)

Kuten siis saattaa matosta päätellä, karvoja vain riittää! :D Ja vaikkakin tassu näyttää olevan irti muusta koirasta, niin kyllä se kiinni oli, tarkistin. Oikea pitkäkoipi! 

Ja sitten saatiin herra kiinni sängyn karvoittamisesta, ja ihan vielä peiton alta. :D Että näin meillä nukutaan! Jotenkin vain kuvittelisis tuon päädyn olevan epämukava pään alla, mutta kukas sitä toisaalta on sanomaan. Mieltymyksensä kullakin!

Lunta odotellessa!

En oikein tiedä, miten tämän saisi kerrottua lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta yritän! Eilen (ja tänään) siis äiti vei minut uuteen paikkaan lenkille, se on paljon rauhallisempaa aluetta kuin kotinurkkamme ja siellä on PALJON enemmän ja parempia puskia, joihin voin tehdä asiani. Äitiä tuntuu vieläkin huvittavan tarpeeni tehdä kakkoset aina puskaan, mutta tällä reitillä niitä riittää ja on varaa mistä valita! Mutta asiaan siis; Tällä uudella reitillä tutustuin johonkin aivan outoon uuteen kaveriin! Ensin luulin sitä vahtikoiraksi, sillä se oli aidan takana ja katsoi minua hievahtamatta! Ja sitten huomasin, että niitä oli enemmänkin, oli toinen samannäköinen, mutta isompi sekä yksi TODELLA iso kaveri, joka ei näyttänyt samalta kuin nämä kaksi muuta. Tietysti minä vähän hermostuin ja aloitin tuiman tuijotteluni näitä uusia tuttaviani kohtaan.. ..mutta he eivät reagoineet! Eivät tehneet yhtään mitään! Sitten äiti pyysi minua lähemmäs aitaa katsomaan tarkemmin kavereita.. Eikä vieläkään mitään! Ne vain tuijottivat meitä, täysin jäätyneinä paikoilleen. Äiti yritti hieman jutella minulle mukavia, ja ihmettelinkin, että miksi hän hymähteli erittäin huvittuneena, kyseessähän oli vakava asia!! Nuo kolme siinä vain seisoskelivat ja tuijottelivat, eivätkä edes reagoineet minun yritykseeni olla todella uhkaava! Ja äitikin nauroi.. Todella tyhmää mielestäni! Lopulta päädyin vain merkkaamaan aidan suoraan näiden kavereiden naaman edestä (hah! siitäs saitte, mokomatkin!) ja jatkoimme äipän kanssa matkaa. En oikein vieläkään ole keksinyt keitä saatika mitä nämä kaverukset olivat, mutta huomenna aivan varmana näytän niille närhen munat!!

[Mamman selvennys; Uuden lenkkimme varrella siis on yrityksen aidattu piha, ja aivan aidan viereen on aseteltu lehmä, vasikka sekä hirvi. Jotain muovisia hömpökkeitä tai semmoisia, todella aidon näköisiä! Itsekin pelästynyt mokomia kymmeniä kertoja, mutta Sakun reaktio näihin uusiin tuttavuuksiin oli mitä parhain. :D]

Sakke tuossa painelee silmiään kiinni pitkän lauantain jäljiltä, joten emäntä kuittailee terveiset. =)

Olisikohan ollut tuossa viime viikonlopulla, kun uskalsin antaa Sakelle ensimmäinen kunnon naudanluun ja voi että sitä taivasta! Poika murusteli luuta silmät kiinni kuulematta juuri mitään ympäriltään. Ainoa, joka sai Sakun pois transsistaan oli nappuloiden kilahdus ruokakuppiin! Oli aivan pakko testata kuinka ahne meidän poitsumme on. Ja ahnehan se oli. Ensin muutama nappula nassuun ja sitten jatkamaan luun kalvausta. Ja luulla voi myös leikkiä, odota vain kun otat luuta pojan naaman edestä pois niin tassu tulee ja lujaa! Aivan mahtavaa! Muutama naarmun sai emäntäkin osakseen kun meni vetelemään luuta toiselta pois. Antoi kuitenkin ottaa pois eikä alkanut rähisemään. *thumbs up* Vieläkin on "jätteet" luusta jäljellä matolla, joita Saku kalvailee tarpeen tullen, viimeistään silloin kun meinataan nostaa luu talteen muualle. :D

Ja asiasta aivan nakkiin! On meinaan emännän käpy kärähtynyt viime aikoina taas siihen malliin muihin koiranomistajiin! Hyvänä esimerkkinä juuri tänään lenkillä; Kävelimme Sakun kanssa jalkatiellä, jonka vieressä kulkee autotie, ja huomasin jo kauempana kököttelevän koiran sekä omistajansa, ja vaihdoimme autotien yli toiselle puolelle pellolle kävelemään välttääksemme rähinät. Hetken kuvittelin toisen koiran omistajan seisovan pientareella, koska hänenkin koiransa olisi rähisijä, tai entinen sellainen ja oikeasti luulin hänen tajuavan, että vaihdamme puolta juuri tästä syystä. No, tämä toinen koiranomistaja jatkoi pientareella kököttelyään koko sen ajan kun Saku ja minä taiteilimme pelossa, välillä ottaen taukoa ja istumisia (jotta toinen koira unohtuisi, toimii meillä yllättävän hyvin, ainakin tähän mennessä ja kun välimatkaa on tarpeeksi, tässä tapauksessa 2 autokaistaa ja metri pientaretta) ja kun olimme toisen koiran kohdalla vain tie välissä, huomasin heidän vain seuraavan tekemisiämme. Toinen koira ei mielestäni tehnyt elettäkään, joka olisi viitannut "rähisijään" vaan katseli menoamme mielenkiintoisena, samoin omistaja. Ja sitten! Juuri kun olimme suorittaneet ohituksen (kaukaa) hienosti ja löysimme uusia mielenkiintoisia hajuja niin SILLOIN tämä toinen koiranomistaja kääntyi, ja lähti kävelemään risteävälle tielle, joka oli koko ajan heidän puolellaan käytettävissä heidän vieressään! en tarkoittaisi tätä pahalla, ellen olisi niin PIIPin kyllästynyt tähän, mutta yrittävätkö toiset oikeasti tahallaan vaikeuttaa toisten lenkkeilyä??? Koiranomistaja _varmana_ näki meidän vaihtavan puolta, ja varmana näki, että yritän saada Sakun huomion pois heistä ja saa olla tyhmempi kuin vasemman jalan saapas, jos ei siitä kaikesta osaa laskea 1+1, eli että me väistettiin heitä autotien toiselle puolelle, ja he PIIP istuvat vain siinä, kun olisivat HETI voineet lähteä risteävälle tielle, mikä selvästi kuului heidän lenkkisuunnitelmaansa.. ARGH. Käpy kärähti niin lujaa, että teki mieli heittää kivellä perään ja kysyä että mikä hitto täkäläisiä riivaa! Muutenkin viime aikoina ollut Niin huono tuuri toisten koiranomistajien kanssa että huhhuh.. Viimeisen kolmen päivän aikana _kaikki_ yritykset itse paeta ja otta välimatkaa risteävälle tielle/kerrostalon pihalle/parkkipaikoille ymsyms, ovat koituneet kohtaloksi, kun väistettävät tulevatkin perässä samaa reittiä.. ._.' Ei tosta mun kävystä ole kohta enää mitään jäljellä.

Mutta jatketaan harjoituksia (niin ohitus kuin emännän hermojen venytystäkin) ja toivotaan että alkaisi nämä lenkit taas luistamaan edes hieman paremmalla onnella. *thumbs up* :)

Voi hitsit mitä minä tänään keksinkään! Äippä otti käteensä tänään semmoisen ihmeellisen narusolmuhässäkän, ja heilutteli sitä minun naamani edessä! Todella ärsyttävää mielestäni, ne narut kutittavat nenääni enkä oikein ymmärtänyt mitä äiti yritti tehdä tällä ihmeellisellä kapistuksella. Omasta mielestäni kuononi ei ollut pölyssä, mutta pölyjen pyyhkimiseltä se näytti! En siis ymmärtänyt alkuunkaan emäntääni, mutta ajattelin auttaa häntä tässä oudossa toiminnassa ja otin tämän oudon esineen hänen kädestään suuhuni ja aloin ravistella päätäni oikein vimmatusti, ja emäntäni innostui tästä aivan tolkuttomasti! Sen jälkeen hän otti kapistuksen toisesta päästä kiinni, ja meinasi viedä sen minulta, mutta enhän minä antanut! Otin paremman otteen hampaillani ja aloin vetää sitä pois emännältäni. Se oli aivan huisin hauskaa ja emäntäni tuntui tykkäävän tästä leikistä! En olekaan ennen kokeillut mitään vastaavaa, joten tämä oli aivan uusi juttu taas, mutta todella kiva sellainen! Lopulta emäntäni tosin sai tämän kapistuksen minulta, mutta antoi sen hetken päästä minulle takaisin kun istuin hänen vierelleen. (Ja oli minun pakko vielä vähän aikaa riehua tämän kapistuksen kanssa itsekseni! Sitä on todella hauska heilutella suussa!)

Niin ja eilen minua luultiin sudeksi! Kun kävimme emäntäni kanssa viemässä roskapussit roskakatokseen, ja kun tulin ovesta ulos, niin joku mukava rouva pelästyi minua tullessaan kulman takaa. Hän oikein pysähtyi sijoilleen ja hänen silmänsä laajenivat vähintäänkin ruokakuppini kokoisiksi! Sentään hän ei ehtinyt alkaa kiljua, kun jo huomasi emäntäni takanani. Rouva sanoikin emännälleni, että hän luuli suden tulevan sielä yksinään. Emäntäni rauhoitteli rouvaa sanomalla, etten minä nyt ihan mikään susi ole, enkä liiku koskaan yksin ulkona. Emme emäntäni kanssa ymmärrä, miksi ihmiset luulevat minua niin usein sudeksi, tai viittaavat minuun sutena. Jotkut ihmiset pelkäävät minua niin, että lenkilläkin vaihtavat toiselle puolelle tietä. Emäntäni ystävä sanoi, että se johtuu siitä, olen niin karun näköinen ja iso. Tiedä häntä sitten.. En ymmärrä ihmisiä, tai miksi he minua niin paljon pelkäävät, kun minä en kuitenkaan yritä edes mennä haistelemaan heitä, kun minua on kielletty tekemästä niin. Eivätkä he tunnu ymmärtävän vaikka yritän rauhoitella heitä kesken lenkkini.. Mutta ehkä he vielä oppivat tuntemaan minua ja ymmärtävät, etten minä tule edes lähelle, ja sitäpaitsi, maassa on niin paljon parempia hajuja, joita haistella etten ehdi keskittyä ohikulkijoihin!

Tällaisia kuulumisia siis täältä tällä kertaa. Kaikki hyvin siis! :)

Terveisiä taasen Sakun luota. Elämää sujuu mallikkaasti ja jokapäivä opitaan jotain uutta ja löydetään jotain uutta. Pojalta lähti pallit, mistä nyt toivutaan yllättävänkin hyvin, vaikkakin tötterö haittaa kulkua sisällä jonnin verran, mutta jätkä on opetellut näyttämään tällaisille pienille häiriöille närhen munat. Ja antibiootitkin menevät nätisti kurkusta alas, kunhan ne piilotetaan nakkiin. Pientä nirsoutta ilmassa siis kyllä. Ja tämä yö oli taas erityisen jännä (mikä selittänee tämän kirjoitusajankin 1:04) kun tuo ukonilma pääsi yllättämään. Ne eivät siis ole mikään ihan kiva juttu meidän Sakun mielestä. Mutta selvästikin saunanlauteiden alta löytyy turvaa ja lopullisesti rauhoitutaan, kun laitetaan muutama nappi suuhun. Joka kerta menee hieman vähemmillä tärinöillä. Suunta siis vain parempaan päin! Vaikka tälläkin hetkellä Saku lämmittää saunan lattiaa ja emäntä se sitten päivittelee kuulumisia koneen puolella, kun ei itse rohkene painua nukkumaan. Tarttuvaa tämä ukkosenpelko, pakko myöntää.

Mutta kaikinpuolin, elämä sujuu hyvin. Uusia tuttaviakin on saatu, mm. pienen pieni Vilma koira, joka myöskin on alunperin Viron viipeltäjiä. :) Saku vain tuppaa olemaan aluksi liiankin tuttavallinen, varsinkin tyttöjä kohtaan. ;) Katsotaan nyt ajan kanssa mitä tämä uusi ilmavirta jalkojen välissä tekee pääkopalle.

Että tällaisia kuulumisia täältä välistä. :)

Nyt on pakko valittaa! Tuossa muutama päivä emäntäni tuli töistä kotiin normaalia aikaisemmin ja otti minut autoon mukaan. Ajattelin että "jee, mennään jonnekin todella kivaan paikkaan ja nähdään uusia ihmisiä ja uusia hajuja!" -mutta ei! Menimme taas sinne oudolle haisevaan paikkaan, jota emäntäni kutsui lääkäriksi. En pitänyt siitä alkuunkaan. Emäntäni punnitsi minut ja ennenkuin huomasinkaan, tämä lääkäri tuli jonkun piikin kanssa ja laittoi sen minuun! Voitteko uskoa mitä touhua! Mokomatkin..vannoin mielessäni kyllä kostoa, mutta en oikein ehtinyt toteuttaa suunnitelmaani, kun minua alkoi väsyttää niiin paljon. Lopulta annoinkin periksi ja aloin nukkumaan. Mutta mikä on vielä kummempaa, on se, että kun heräsin, olimme taas kotona ja minulla oli tällainen outo tötterö päässäni! Ja jalkovälikin on kipeä ja haisee oudolle! Tämän tötterön kanssa on todella vaikea liikkua. Ensimmäisenä päivänä ja yönä varsinkin minua pelotti.. emäntäni tuli alakertaan sohvalle nukkumaan minun seurakseni, mutta ei se oikein auttanut. Hyväähän hän tarkoitti, mutta olin liian sekaisin tajutakseni juuri mitään. Kun yritin käydä tarkistamassa missä muut perheenjäseneni olivat, kolhin tätä helevatun tötteröä jokaiseen kulmaan! Se oli pelottavaa! Emäntäni sanoi joka kerta rauhallisemmin ja rauhallisemmin, että menisin vain, kunnes yritin ottaa pakkia ja huomasin, että sillähän siitä päästiin. Siitä lähtien liikkuminen on sujunut paljon helpommin, mutta toivon silti todellakin, ettei tämä ole mikään pysyvä juttu. Mutta nyt minua väsyttää, joten aion mennä telkkariin eteen vetämään iltaunia, jotta minut varmana huomattaisiin.. Silti mietin, mitäköhän ihmettä tapahtui sillä välin kun nukuin.. Jalkovälikin kaipaisi pesua, mutta en pääse sinne. En voi ymmärtää tätä..

Näin kauniisti minä yritin ottaa pieniä tirsoja, niin eikös sen akan pitänyt taas tulla sohlaamaan sillä kameralla! ;)

nukutaan...

..ja herätetään ukot..!

Mitään parempaa kuin kunnon maharapsutukset heti aamusta!